Kello lähentelee jo kohta yhtä aamuyöstä. Uni ei vaan tule. Päässä liikkuu kaiken näköistä mikä ei sinne kuuluisi tällä hetkellä.
Tästä blogista ei tule pelkästään laihdutus painotteista vaan ylipäänsä kaikkea elämääni mahtavaa. Lastenvaatteista siihen yksinäisiin vessa reissuihin, joista vanhemmat haaveilevat. On niin paljon helpompaa kirjoittaa anonyymisti kuin kohdata jonkun kommentit huoliin vasten kasvoja. Me jokainen kun käydään läpi omia ongelmia ja omia murheita. Niiden purkaminen johonkin on helpottavaa. Vaikka vaan niiden typerien laihtumishimojen tai stressin siitä mistä löytää paras ja teknisin toppapuku lapselle.
Kun päästiin aiheeseen lastenvaatteet. Tuo sama kirous, joka alkaa aina kauden vaihtuessa uudestaan. Mistä ja millaiset…. olisi vaan helpompaa kun olisi kaupat erikauden vaatteille. On meinaan stressaavaa puuhaa vaikka lapseton nyt ajatteleekin mun stressin ihan turhaksi ulinaksi niin lyön vetoa, että moni muukin vanhempi kamppailee saman asian kanssa. Etenkin naiset, tai no miksei miehetkin (tähän kategoriaan ne harvat miehet joita Nämä kiinnostaa). Kaupat pursuaa toinen toistaan söpömpiä vaatteita ja asusteita, joka tekee ostopäätöksestä melkein sietämättömän. Miten ihminen voi vaan mennä kauppaan, napata ne haluamansa vaatteet ja palata kaupasta muutamassa minuutissa? Ei onnistu vaikka kuinka yritän. Tästä meinaan puhutaan meidän perheessä ja paljon. Mies tietääkin, että jos puhutaan lähdöstä hakemaan uusia housuja i:lle niin hän toteaa aina, että taidetaan varata muutama tunti.
Olen valjastanut nämä Ihanat kauppareissut tehtäväksi lapsitreffien aikana. Meillä i:n kanssa on ihana kaveri. T ja hänen poikansa. Miehet usein karkaavat milloin koulunpenkille ja milloin minnekkin, joten meillä menee sujuvasti päivä näiden kahden kanssa. Olenkin huomannut, että on helpompaa jutella toisen äidin kun lapsettoman kanssa. Sama kuin jutella toisen suhteessa olevan kuin sinkun kanssa. Usein kun toinen ei vaan ymmärrä jollei ole samassa elämäntilanteessa. Meidän aiheet kun vaihtelee laidasta laitaan ja onneksi kummatkin olemme huumorintajuisia.